Kaikeksi onneksi on hänen esitystapansa niin ikävätä ja pitkäpiimäistä, että ainoastaan luja päätös tekee kirjan läpilukemisen mahdolliseksi.
Kiven kieli
Seitsemän veljeksen kerronta on episodimaista. Romaanin kieli on värikästä, sanastoltaan rikasta ja täynnä tunteita.
Kivellä oli pettämätön dialogi-korva. Hän kuunteli ja tallensi kansan ilmaisuja ja siirsi ne Seitsemän veljeksen hahmojen suuhun.
Romaanissa lineaarisen kehitystarinan ympärille on koottu itsenäisesti toimivia sivutarinoita, jotka taustoittavat ja selittävät päätarinaa. Lisäksi teoksen sisällä on pienempiä teoksia kuten runoja, lauluja ja kauhutarinoita.
Kivi käytti Seitsemässä veljeksessä kaikenlaista materiaalia uskonnollisesta tekstistä sananlaskuihin ja kansanomaisiin puheenparsiin. Hän osasi taitavasti yhdistää eri tyylejä: huumoria, lyriikkaa ja romantiikkaa.
Elias Lönnrot totesi jo aikanaan, että ilman Aleksis Kiveä meillä olisi paljon vähemmän kielellisiä jälkiä suomalaisesta erityisyydestä. Niin paljon ovat muun muassa ruotsinkieliset ilmaisut sekoittuneet suomen kieleen.
Tekstinäyte
Lue tekstinäyte ”Elias Lönnrotin kielihistoriallinen ajatus”
Elias Lönnrotin ajatus
Koska 1700-1800-luvuilla Suomessa eliitti oli käyttänyt vain ruotsia ja muita vieraita kieliä julkisessa toiminnassaan, suomen kieli oli säilynyt ikään kuin pussissa ja kehittynyt hitaammin kuin ne kielet, joita eurooppalaiset eliitit käyttivät. Aleksis Kiven ainutlaatuisuus oli aikanaan siinä, että hän onnistui, keskellä tätä kielimurrosta, rekisteröimään paremmin kuin kukaan hänen aikalaisistaan tämän hitaasti ja omia teitään kehittyneen puhutun suomen kielen käsitteellistä maailmaa. Kun eliitti sitten vähän myöhemmin oppi käyttämään suomenkieltä, he pitkälti toivat ruotsin ja muiden eurooppalaisten kielten käsitteellisen maailman suomen kieleen. Ilman Aleksis Kiveä meillä olisi paljon vähemmän jälkiä suomalaisesta erityisyydestä.
