ahlqvist
Kuuntele uudestaan August Ahlqvistin kritiikki aiheesta

Tämä on nyt tuon 21 tiheään painettua arkkia vaativan romaanin köyhä, lapsellinen ja naurettava sisältö. Edellisestä selviää, ettei siinä ole juonen merkkiäkään. Ei vähäisintäkään tapausten kietoumusta eli intriigiä.

Juoni kartalla

Tutustu Seitsemän veljeksen tarinaan ja romaanin keskeisiin tapahtumapaikkoihin juonikartan avulla.

Romaanin tapahtumat on sijoitettu kuvitteellisille tapahtumapaikoille eteläisessä Hämeessä.

Seuraa romaanin juonen kulkua joko numerojärjestyksessä tai tapahtumapaikkojen perustella. Toukolan kuviteltu kyläyhteisö on sijoitettu kartalla kaakkoon eteläisen Hämeen suurkaupungista Hämeenlinnasta.

Ahlqvist väitti, ettei romaanissa ole selkeää juonta. Oheisen kartan avulla voit muodostaa asiasta oman mielipiteesi.

Kartta Seitsemän veljestä -romaanin paikoista
Puhekuplakuvitus
PuhekuplakuvitusPuhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
PuhekuplakuvitusPuhekuplakuvitusPuhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus
Puhekuplakuvitus

1. Jukolan tila

Jukolan talossa, eteläisessä Hämeessa, veljekset Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero viettivät huoletonta elämää. Veljesten vanhemmat olivat kuolleet ja tila oli päässyt huonoon kuntoon.

Veljekset saivat rovastilta viestin, että heidän tuli viipymättä opetella lukemaan, varsinkin jos he halusivat joskus päästä naimisiin. Veljekset pohtivat mitä tehdä, paetako metsään vai ryhtyäkö opiskelemaan.

He haaveilivat kuitenkin joskus perustavansa perheen, ja päättivät lopulta lähteä lukkarin luo lukuoppiin sekä käydä matkalla kosimassa naapurin kaunista Venlaa, johon yllättäen kaikki veljekset, paitsi Lauri, olivat rakastuneita.

2. Männistön muorin mökki

Veljekset saivat Venlalta rukkaset ja heistä se tuntui pahalta, erityisesti Juhanista. Nainen ei huolinut lukutaidottomia... Aapo lohdutti veljeään ja muistutti, ettei rakkautta voi pakottaa.

3. Toukolan kylätie

Huono päivä jatkui. Jatkaessaan matkaa lukkarin luo veljekset ajautuivat tappeluun läheisen Toukolan kylän poikien kanssa, jotka ivasivat veljeksiä sepittämällään pilkkalaululla ”Seitsemän miehen voima”.

Jukolan veljekset olivat kuitenkin vahvempia ja nöyryyttivät toukolalaisia.

4. Lukkarin talo

Veljesten opiskelu lukkarin ankarassa kurissa ei ottanut sujuakseen. Kaksi päivää oli jo istuttu tuvassa ja toistettu A, P, C:tä. Sujuvasti kirjaimia tapaili vain Eero. Lukkari piti miehiä nälässä, jotta nämä opiskelisivat ahkerammin.

5. Pako lukkarin talosta

Vihdoin kaivattu ruokatauko koitti, mutta lukkari lukitsikin miehet tupaan, aivan kuin korvapuustit, keppi ja lukeminen eivät olisi olleet jo tarpeeksi sietämätöntä.

Miesten mitta täyttyi! Tuvan ikkunan humautettiin rikki ruokapussilla ja veljekset pakenivat läheiselle Sonnimäelle. Opiskelut saivat tältä erää jäädä.

6. Sonnimäellä

Sonnimäellä iloittiin vapaudesta nuotiotulen äärellä. Paikkakunnalla kierrellyt romaniperhe, Rajamäen rykmentti, sattui kulkemaan ohi ja veljekset innostuivat huutelemaan ilkeyksiä perheen äidille, Kaisalle.

Kuppari-Kaisa kirosi veljet ja uhkasi onnettomuudella ja lupasi kertoa rovastille veljesten ”terveiset”.

7. Jukolan sauna palaa

Kotimatkalla kostonhaluiset Toukolan pojat pieksivät veljekset pahan kerran. Veljekset palasivat Jukolaan mustelmilla ja ruhjeilla.

He lämmittivät savusaunan, ottivat kunnon löylyt ja voitelevat haavojaan salvalla. Mutta savusauna oli lämmitetty liian kuumaksi ja se paloi yön aikana maan tasalle, kuten Kuppari-Kaisa oli ennustanut.

Kun veljekset seuraavana aamuna ihmettelivät savuavia raunioita, saapui rovastin lähettämä lautamies Mäkelä paikalle ja uhkasi veljeksiä jalkapuun, julkisen häpeän uhalla palaamaan koulunpenkille.

Tilanne alkoi ahdistaa veljeksiä. He päättivät jättää kylän ja muuttaa Impivaaran korpeen, vapauteen. He vuokrasivat Jukolan tilansa nahkapeitturille 10 vuodeksi.

8. Uusi elämä Impivaarassa

Veljekset muuttivat seuraavana keväänä Impivaaraan. He rakensivat sinne pirtin ja nautiskelivat elämästään metsästellen ja ryypiskellen.

Ensimmäisenä jouluna Impivaarassa juhlittiin. Juotiin ja syötiin hyvin ja kotieläimetkin saivat herkkuja. Ja sitten taas juotiin ja pian painittiin, mutta leikki meinasi muuttua liian totiseksi.

Otettiin taas lisää olutta ja mentiin saunaan. Saunassa syntyi kinaa pitäisikö kiukaalle heittää olutta vaiko ei. Syntyneessä käsikärhämässä tuli pääsi irti ja pian koko pirtti oli ilmiliekeissä.

Paljain jaloin miehet seisoivat kiristyvässä pakkasessa. Veljekset totesivat ainoaksi mahdollisuudekseen yrittää juosta Jukolaan turvaan. Matkaa oli toistakymmentä kilometriä.

Matkalla miehet joutuivat susilauman piirittämäksi, ampuivat yhden ja pääsivät lopulta hengissä Jukolaan, jossa he viettivät lopun talven.

9. Uusi pirtti nousee Impivaaraan

Keväällä veljekset palasivat Impivaaraan ja rakensivat uuden pirtin. Veljesten ystävä Taula-Matti kävi silloin tällöin hauskuuttamassa veljeksiä vauhdikkailla metsästystarinoillaan.

10. Uusi pirtti nousee Impivaaraan

Keväällä veljekset palasivat Impivaaraan ja rakensivat uuden pirtin. Veljesten ystävä Taula-Matti kävi silloin tällöin hauskuuttamassa veljeksiä vauhdikkailla metsästystarinoillaan.

11. Suuri metsästysretki

Veljekset päättivät lähteä metsästysreissulle Taula-Matin tarinoiden hengessä. Pian veljekset kohtasivat valtavan naaraskarhun joka oli tappaa Timon.

Laurin onnistui kuitenkin ampua karhu ja pelastaa veljensä. Lauri, jolla ei ollut aiempaa kokemusta humaltumisesta, palkittiin kaatoryypyillä.

Pian tanner tömisi ja veljekset joutuivat pakenemaan Viertolan kartanon vauhkoontunutta härkälaumaa.

12. Hiidenkivelle

Veljekset onnistuivat pelastautumaan härkälaumalta Hiidenkivelle. Härät piirittivät veljeksiä jotka joutuivat istumaan kivellä ruoatta kolme päivää. He yrittivät huutaa apua, mutta turhaan.

Viinaan tottumaton Lauri saarnasi ja laukoi humalassa mielipiteitä veljistään päin naamaa. Seurasi mehevä riita josta veljessurma ei ollut kaukana. Lopulta miehet keksivät ampua härät, kun repusta löytyi ammuksia.

Nälkiintyneet veljet teurastivat härät, paistoivat tuoretta härän lihaa nuotiolla, kunnes härkien omistaja, Viertolan kartanon isäntä, tuli paikalle. Juhani perusteli härkien tappamista ja puhui ihmisten välisestä tasa-arvosta.

13. Korvauksia Viertolalle

Impivaarassa pojat keittivät lisää härän lihaa, mässäilivät ja loikoilivat. Lautamies saapui kehottamaan veljeksiä sopimaan arvokkaiden härkien korvaamisesta Viertolalle.

Veljekset päättivät kantaa vastuunsa. He alkoivat raivata peltoa metsästä, kasvattivat viljaa ja korvasivat härät viljalla ja puilla. Viertola oli tyytyväinen sopimukseen.

Vilja kasvoi hyvin ja sitä jäi veljeksille velanmaksun jälkeen yli tarpeen. He alkoivat polttaa viljasta viinaa, jota ryyppäsivätkin viikkokausia.

14. Hämeenlinnan reissu

Mikkelinpäivä lähestyi ja veljekset halusivat juhlistaa sitä. Eero ja Simeoni lähetettiin Hämeenlinnaan myymään vielä jäljellä oleva vilja ja ostamaan rahoilla parempaa viinaa.

Eero ja Simeoni kuitenkin joivat Hämeenlinnassa tienatut rahat. Kotimatkalla Simeoni näki jo pikku-ukkoja. Hän alkoi pelätä veljesten rangaistusta tuloksettomasta kaupunkireissusta ja pakeni metsään.

Eero palasi Impivaaraan ja sai kuulla kunniansa. Mutta missä oli Simeoni? Suuttumuksestaan huolimatta Simeonin kohtalo alkoi huolestuttaa muita veljeksiä.

He lähtivät etsimään miestä ja löysivätkin sekopäisen veljensä metsästä. Simeoni kertoi muille näyistään, mm. Saapasnahkatornissa kohtaamastaan paholaisesta.

Karut tarinat tekivät syvän vaikutuksen veljeksiin ja he päättivät jättää viinanjuonnin.

15. Maanantaina kirkkoon

Veljekset halusivat hyvittää syntinsä kirkossa, mutta erehtyivät luulemaan, että oli sunnuntai. Ikävä kyllä olikin maanantai ja kylällä oli käynnissä huutokauppa, jossa oli paljon väkeä paikalla.

Kun veljesten aikomukset kävivät ilmi ”maanantaina-kirkkoonmenijät” saivat osakseen mehevät pilkkanaurut ja ilkkumiset kyläläisiltä ja Toukolan pojilta.

Jukolan veljesten sappi kiehui vaikka he yrittivät hillitä raivoaan, ja lopulta, kun sanat eivät enää riittäneet, tarttuivat he kättäpitempään ja seurasi verinen tappelu. Puukot heiluivat pahaenteisesti.

16. Päätös värväytyä armeijaan

Veljekset paikkailivat haavojaan tappelun jäljiltä Impivaarassa. Heidän omatuntoansa kalvoi, koska oli epäselvää miten tappelussa oli käynyt.

He miettivät, olivatko he saattaneet tappaa miehen raivonpuuskassaan. Siitä seuraisi vankilarangaistus ja välttääkseen vankilatuomion veljekset saivat idean: he värväytyisivät armeijaan.

17. Matkalla Heinolan pataljoonaan

Viertolan tiellä, matkalla Heinolan pataljoonaan, veljekset kohtasivat nimismiehen. Nimismies kertoi veljesten helpotukseksi ettei kukaan ollut kuollut edellispäivän tappelussa.

Nimismies tiedusteli veljesten aikomuksia ja kuultuaan heidän suunnitelmasta värväytyä armeijaan, hän kehoitti veljeksiä saman tien palaamaan takaisin Impivaaraan ja alkamaan viljellä maata niin kuin kunnon talonpojat.

Rovastikin oli jo unohtanut vanhat kaunansa – eli viimeinenkin uhkatekijä oli poistunut veljesten elämästä.

18. Uusi suunta Impivaarassa

Veljekset alkoivat viljellä Impivaaraa. Tehtävä ei ollut helppo, sillä maa oli soista ja hallalle altista. Katovuodet seurasivat toisiaan ja veljekset näkivät nälkää.

Ajatus lukutaidosta ja avioliitosta kypsyi veljesten mielissä. Eero lähetettiin jahtivoudin luo opettelemaan lukemaan ja hän opettaisi taidon sitten myöhemmin muille veljilleen.

Pikkuhiljaa halla saatiin kuriin suon ojituksella ja viljelykset alkoivat menestyä. Impivaarasta kasvoi vauras tila, joka huomattiin myös kylällä.

19. Paluu Jukolaan 10 vuotta myöhemmin

Kymmenen vuotta oli kulunut siitä, kun veljekset lähtivät Jukolasta. He palasivat Toukolaan ja sopivat vanhat riitansa kyläläisten kanssa. Pidettiin sovitusjuhlat.

20. Veljesten myöhemmät vaiheet

Myöhemmin Juhani nai Venlansa ja muutkin veljekset perustivat perheen ja asettuivat taloksi Jukolan maille. Vain Simeoni jäi poikamieheksi ja asumaan Juhanin isännöimään Jukolan taloon.

Veljeksistä tuli arvostettuja kyläyhteisön jäseniä. He kokoontuivat joskus muistelemaan hurjia nuoruuden retkiään. Jukolan tuvassa viettiin suvun yhteinen jouluateria.

Takaisin ylös